”Heräsimme aamulla pillin puhallukseen lippukunnan ensimmäisellä omalla leirillä kesällä 1956 Heinoossa. Ensimmäinen vartio, Nokkoset, oli ollut leirillä jo edelliskesänä kunnan järjestämällä leirillä. Nokkosista koulutettiin Pirkkalan Pirkkojen ensimmäiset vartionjohtajat. Kesällä -56 leirillä oli mukana myös Kärppä-vartio, jonka johtajana oli Heppa alias Marjatta Hirvonen. Muita kärppiä olivat toiviolaiset Sepuli, Tippa, Tirri, Muumi, Myy, Stani, Molli ja allekirjoittanut, joka tunsi partionimen Iku.
Aamu oli jännittävä, sillä olimme lähdössä elämämme ensimmäiselle maastoleirille. Saimme ensimmäisen ohjekirjeen Lenkiltä, Lea Suokkaalta, lippukunnanjohtajaltamme. Pakkasimme tavaramme ja eväät isiltä perittyihin kalastusreppuihin (satularepuista ja rinkoista ei silloin osattu edes haaveilla, makuupussin virkaa toimitti kaksi huopaa) ja lähdimme matkaan. Matkan varrella seurasimme erilaisia maamerkkejä ja teimme erilaisia tehtäviä, kunnes saavuimme ruoanvalmistusrastille. Kirjeessä, joka löytyi puun kolosta, saimme ohjeet keittää teetä ja valmistaa tikkupullia. Tikkupullien reseptikin oli annettu. Mutta missä keittää teetä ja tehdä tikkupullataikina, sillä meillä onnettomilla oli mukanamme vain omat mukimme ja pikkulusikat. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin lähettämään vapaaehtoinen takaisin leiriin noutamaan kattila ja kulho. Niin sitten lähdin tarpomaan suorinta tietä kohti leiriä kuullakseni perillä Lenkin ohjeet: ”Partiolainen selviytyy sillä varustuksella, minkä on mukaansa ottanut, sano vartiollesi, että partiolainen on kekseliäs!”. Ilman kattilaa ja kulhoa palasin vartioni luo nuo terveiset mukanani. Mutta teet juotiin ja tikkupullat syötiin, sillä kuudella emalimukilla selviää mainiosti vaativammastakin ruoan valmistuksesta, kunhan käyttää kekseliäisyyttään.”
Tämän muiston on kirjoittanut Irkka Peltonen 1985 ilmestyneeseen 30 vuotta partiotoimintaa Pirkkalassa kirjaseen.
Pipiläinen pärjää sillä mitä on
Lenkin ohje on kulkenut Pirkkojen mukana tähän päivään saakka ja varmasti kaikki pirkot muistavat jossain kohtaa partiopolkuaan kuulleensa tuon ohjeen. Mitä partio olisikaan ilman näitä mieleenpainuvia tilanteita ja kekseliäisyyttä!
Viimeksi kekseliäisyyttä tarvittiin toukokuun alussa Hämeen partiopiirin paraatissa, kun marssirivejä muodostettaessa huomattiin, että Pirkkojen lipun kantovyö oli rikki eikä sen kanssa voinut kantaa lippua. Ensin paraativastaava Dora mietti miten sen saisi lennossa korjattu ja kun saatavilla ei ollut mitään sopivia korjausvälineitä silmiin sattui käsilaukku. Siitähän saa loistavan väliaikaisen kantovyön! Ja näin Nean pieni musta käsilaukku pääsi toimittamaan tärkeää lipunkantovyön tehtävää paraatin ajaksi. Lippu liehui hienosti ja käsilaukku toimi hyvin!
